Blogit

Postikorteissa elämäkerta

Minulla on meneillään iso korttisavotta. Tunnustaudun korttien keräilijäksi. Olen harrastanut sitä lähes lapsuudesta asti, joten harrastuksen parissa on kulunut useita vuosikymmeniä. Liekö postilakon vaikutusta, kun päätin vihdoin lajitella kokoelmaani, joka käsittää kolmisen muovikorillista joulukortteja, nimipäivä- ja syntymäpäiväkortteja, tervehdyksiä koti- ja ulkomailtakin. Lisäksi suurin piirtein kaikki lasten saamat kortit ja vielä erityiskortit, joita olen aikonut lähettää jollekin, vaan en sitten lähettänytkään. Ne ovat olleet yleensä taidekortteja. Halusin katsoa, mitkä korteista voisin hävittää jo pois, viemästä kaappitilaa ja joutumasta jälkipolvien mieliharmiksi.

Taisin joutua melkein mahdottoman eteen. Vuosikymmenet olen nähnyt vaivaa säilyttääkseni ne mukanani läpi kaikkien muuttojen. Lieksassakin olen saanut kortteja jo kolmeen eri osoitteeseen, puhumattakaan kierroksistani eteläisempään Suomeen, jolta ajalta kortit ovat jo erityisen nostalgisia. Koko elämänhistoriani avautuu korttipinojen myötä eteeni. Kortit ovat jo moneksi päiväksi valloittaneet keittiön pöydän ja minä selaan niiden äärellä - menneisyyttäni.

Lue lisää...

Onko kummituksilla korvat?

PÖÖ-PÖÖ

Lue lisää...

Pihassani kukkii orvontädyke

Ai, onko tuon niminen kasvi jokin harvinainen, erityisen kaunis yksilö, kun oikein pitää mainita? Ei ole. Luultavasti kaikki ovat sen joskus nähneet, mutta mikään katseenvangitsija se ei todellakaan ole, tuskin erottuu pihanurmen yleisestä vihreydestä varsinkaan kun piha on nykyisin tapana siistiä ennen kuin yksikään villi kukkanen on ennättänyt nostaa päätään. Nimikkokukkamme tunnistaa parhaiten, jos ne kasvavat ryhmissä jolloin vaaleat, hiukan siniseen vivahtavat kukkarykelmät pääsevät esiin.

Käyn joka kevät pienen taistelun rivitalopihani luonnonkukkien puolesta.
Hyvin hoidetun rivitalopihan käytäntöön näyttää kerta kaikkiaan kuuluvan, että ruoho matalaksi ainakin kerran tai pari viikossa. Kukaan ei ennätä nähdä sitä lajirunsautta, mitä tavallinen pihanurmikko pitää sisällään, tai pitäisi, jos siisteyssäännöksemme eivät olisi niin armottomat. Minä olen niitä ihmisiä, joille kesä on ennen kaikkea mahdollisuus ”katsella kedon kukkia”, mihin Iso Kirja jopa kehottaakin. Viime kesänä rivitalomme vanhoja pensasaitoja karsittiin runsaasti. Niiden alle jäi kuolleen näköistä mustaa maata, ja ei ensin ollut mikään ilo silmälle, kunnes siihen kuin taiottuna pomppasi huikea lajirunsaus. Jokainen yksilö erottui kauniisti tummaa taustaansa vasten ja kehittyi sitten kukkaan. Nyt suojelin kappaleen tuota rehevöitynyttä kasvipaljoutta kesäilokseni.

Lue lisää...

Lukeminen tai lukemattomuus voi olla uhka


Lukeminen harrastuksena sivistää ihmistä

Lue lisää...

Toisin

Toisin

 

Lue lisää...

Ajatuksia työttömyydestä työttömän näkökulmasta, kevät 2019

Nykymaailman, 2010-luvun, työmaailma on entistä sirpaleisempaa.

Lue lisää...

Negatiivinen ajattelija

Olen negatiivisesti ajatteleva henkilö, jonka olisi opittava näkemään asiat positiivisemmin. Onkohan näin? jään miettimään.

Lue lisää...