Pentti Kotoaro: Hätäavun perille saaminen on erityisen haastavaa sodissa

Työskentelin neljällä eri vuosikymmenellä kansainvälisen humanitaarisen avun tehtävissä. Säilytin uskoni siihen, että ihmisyys ja järki lopulta voittavat, vaikka kolhuja idealismiini tulikin muun muassa Afganistanin, Jugoslavian ja Lähi-idän kriiseissä.

Uskoni on horjunut pahasti. Venäjän hyökkäys Ukrainaan on tuonut esiin räikeällä tavalla sodan julmuudet ja kansainvälisten sopimusten rikkomukset. On näyttänyt siltä, että siviilien ja haavoittuneiden sotilaiden suojaksi luodut Geneven sopimukset, ”sodan lait”, eivät ole sisältyneet sotilaiden koulutukseen eikä sodanjohto ole piitannut valtioiden allekirjoittamista sopimuksista. Kuvat ja kertomukset esimerkiksi Butshasta ovat olleet kauhistuttavia.

 Sotatila on vaikein hätäavun perille saamisessa. Avustustarvikkeiden esteetön kuljetus ja auttajien turvallisuus pitäisi pystyä takaamaan kaikissa tilanteissa. Melko yleinen uskomus on, että suurin osa lahjoituksistamme päätyy jonnekin muualle kuin avuntarvitsijoille. Näin ei ole, pääosa päätyy avuntarpeessa oleville kriisitilanteissakin. Ukrainan tilanteessa ongelmana on ollut, ettei tulitaukoja ole juuri ollut tai niihin ei ole voinut luottaa. Kaikki tarvitsijat eivät ole saaneet apua.

YK:n, Punaisen Ristin ja muiden suurten järjestöjen luoma yhteistyö on yleensä varmistanut järkevän työnjaon, selkeät päävastuualueet ja tehokkaan valvonnan. Esimerkiksi Punainen Risti ja YK:n pakolaisjärjestö UNHCR ovat vastuussa hätämajoituksen järjestämisestä, UNICEF puhtaan veden organisoinnista ja yhdessä Pelastakaa Lapset -järjestön kanssa lasten koulutuksesta. Punaisen Ristin erikoisosaamista ovat kenttäsairaalat ja tällä alueella SPR on maailman huipputasoa.

Mieleen muistuu oma kokemukseni Punaisen Ristin toiminnasta Beirutissa 1970-luvun lopussa. SPR vastasi kenttäsairaalasta. Sairaala oli toimintavalmiudessa läpi vuorokauden ja erityisesti tykistökeskitysten jälkeen ”asiakkaita” tuotiin paikalle. Vähän huvittavanakin piirteenä huomasin, että sairaalan vastaava suomalainen kirurgi oli perustanut ulko-ovelle ”narikan” kivääreille. Sairaalaan ei saanut tuoda aseita. Sairaala oli merkattu näkyvästi punaisilla risteillä viestittämään, että kyseessä on suojeltu paikka. Tietääkseni merkkiä myös kunnioitettiin.

Näin hyvän esimerkin työnjaon toimivuudesta Indonesian Acehissa tsunamin jälkeen. Hyökyaalto oli paiskannut lautalla toimivan voimalan keskelle kylää. Voimala oli kunnostettu ja sen kylkeen rakennettu vedenpuhdistamo. Puhdistamo oli UNICEFin vastuulla. Puhdistamon viereen ajoi järjestöjen tankkiautoja, muun muassa Planin ja World Visionin, jotka kuljettivat juomavettä kymmenille tuhansille tarvitsijoille.

Suuria avustusjärjestöjä tarvitaan erityisesti isoissa katastrofeissa, sodissa ja luonnonmullistuksissa. Niissä tarvitaan sekä apua suurille ryhmille että erityistä osaamista. Pienempien toimijoiden ja yksittäisten ryhmien täsmäapu on sekin tärkeää ja voi paikata muuten varjoon jääviä aukkoja.

Avun perillemenon varmistaminen edellyttää hyvää hallintoa ja valvontaa. Se merkitse kuluja. Kulujen osuus on pidettävä kohtuullisena ja esimerkiksi SPR:n ilmoittama kymmenen prosentin kuluosuus Ukrainan avussa kuulostaa tehokkaalta.

Pentti Kotoaro
Pielisjärveläissyntyinen kirjoittaja, joka toimi yli 20 vuotta Punaisen Ristin ja UNICEFin tehtävissä

By accepting you will be accessing a service provided by a third-party external to https://www.lieksanlehti.fi/