Saukkonaisia ja muuta uskomatonta Pankakoskella

Olen asunut Pankakoskella viisitoista vuotta. Tänä aikana olen yrittänyt päästä täältä pois useita
kertoja. Taloni on ollut myynnissä, mutta ei ole mennyt kaupaksi, vaikka on täysin remontoitu ja
kunnossa. Onneksi, sillä en halua täältä pois.
Pankakoski on mitä mainioin paikka asua. En ollenkaan ymmärrä niitä kantalieksalaisia, jotka eivät
haluaisi tulla tänne asumaan mistään hinnasta.
Pankakoski tarjoaa mahdollisuuden monenlaiseen liikuntaan kesät talvet. (Täällä pysyy siis
hoikkana.)
Tähän aikaan talvesta lunta on yleensä yllin kyllin, pääsee hiihtämään laduilla tai vaikkapa
Reposuolla. Siellä liikuntavälineiksi kelpaavat murtomaasukset, eräsukset, lumikengät tai vaikkapa
viimeaikaisin villitys, liukulumikengät. Ai, mitä ne ovat? Ne ovat lyhyet ja leveät sukset, joissa on
teräskanttaukset ja karvapohjat.
Moottorikelkoista minä en välitä. Ne voisi mielestäni kieltää ”joutokäyttäjiltä” ja sallia vain
ammatinharjoittamiseen malliin poromiehet.
No, juuri nyt lunta saisi olla enemmänkin, sillä jäisellä maapohjalla liikkuminen on hankalaa ja
vaarallistakin. Kaupungin liikuntatoimen työntekijätkään eivät ole uskaltautuneet tänne latuja
tekemään. Mutta omatoimihiihtäjät tekevät latunsa sinne minne mielivät.
Me pankakoskelaiset emme vähästä lannistu. Me pulahdamme avantoon, kun oikein ottaa päähän ja
vaikka ei ottaisikaan. Joukko naisia, ja taitaa mukana olla yksi mieskin, käy säännöllisesti
asukasyhdistyksen ylläpitämässä avannossa pulahtamassa. Eipä flunssat vaivaa ja uskaltakoonpa
vain koronaviirus näyttäytyä näille naissaukoille!
Muina vuodenaikoina Ketunlenkki Reposuon ympäri tarjoaa hienon luontoelämyksen väreineen,
tuoksuineen, maastoineen ja monine lintuineen. Laiskemmallekin liikkujalle on vaihtoehtoja. Voi
kävellä parkkipaikalta lähimmälle nuotiopaikalle ja ottaa makkarat esiin.
Syksy se vasta on hienoa aikaa. On monenlaiset marjat: suolla lakat ja karpalot ja metsässä
mustikat, juolukat, variksenmarjat ja puolukat. Unohtamattakaan sieniä. Joskus naapureiden kanssa
on kilpailtu, kuka ehtii ensin poimia herkkusienet polun varresta. Pitäähän elämässä olla jännitystä.
Naapurit ovat saaneet upeita haukia Pankajärvestä, ja joskus niitä on ollut minullekin jakaa. Mistä
pääsenkin aasinsiltaa pitkin ylistämään mainioita naapureitani. Ilman heidän apuaan olisin ollut
monta kertaa pulassa.
Terveiset vain sinne kantalieksalaisille, meillä täällä Pankakoskella on ihan mukavaa.

Tarja Tuovinen

**************

Kirjoittaja on Brahean Kriivareiden jäsen.