Siemen

Terassipuutarhani tämän kesän avainsana on ollut siemen.

Koronatietoisuus rynnisti maaliskuussa päälle kesken alulla olleita puutarhasuunnitelmiani. Miten riskiryhmäläisenä hoitaisin karanteenista käsin terassini tulevana kesänäkin kukkimaan? Kukkalaatikot paljastuivat lumen alta ammottamaan tyhjyyttään ja kukkaostoksille ei noin vain pääsisikään.

Muistin sitten vanhat siemenkätköni. Minulla on ollut tapana keräillä syksyisin siemenkotia, joissa oletan olevan seuraavana kesänä itäviä siemeniä. Tavallisesti unohdan ne talven kuluessa jonnekin, mutta nyt näin niissä pelastuksen pulmaani. Löytyihän niitä ja alkoi vimmattu kylvöoperaatio. Mikä tahansa pussinpohja kelpasi kokeiltavaksi,itävätkö.  Lempikukkani krassin siemenet olin kerännyt myöhään syksyllä joten arvelin että ne saattoivat olla jo paleltuneita. Annoin niille kuitenkin tilaisuuden näyttää elinvoimansa ja itämistä helpottaakseni upotin ne vesiastiaan - jonne unohdin ne muutamaksi viikoksi. En luovuttanut, vaikka ne olivat jo aika surkean näköisiä, vaan ripottelin ne kukkalaatikkoon mullan alle. Kun lämmin kausi alkoi sieltä nousi parvi pirteitä krassi-pienokaisia ja juuri nyt ensimmäinen heleänpunainen kukka on avautumassa.

Mikä mielenkiintoinen kukkamaailma minulle avautuikaan. Tajusin entistä paremmin mikä merkitys kasvien hoidossa on sillä, että jaksaa odottaa. Kaikki kunnia valmiiksi kasvatetuille puutarhakukille, mutta tunnesuhde siemenestä kasvatetuille on aivan toinen. Jokaisen kukkaruukun ja- laatikon asukkailla on oma kasvutarinansa. Aina ei kaikki onnistu, jokainen siemen ei idä ja jokainen siemen vaatii omat kasvuolosuhteensa, sopivan määrän kosteutta, lämpöä ja valoa. Niiden tarpeita oppii seuraamaan ja se on palkitsevaa, mutta viime kädessä kasvattaja on säiden armoilla, niin tänäkin kesänä.

Päällimmäisenä tuntemuksena minulla on, että jokaisen kasvin "tehtävänä"on jatkaa elämäänsä, vaikka sitten muuntamalla ulkomuotoaan. Liian vähäisessä valossa kasvi muuttuu honteloksi ja yrittää saada valoa kasvamalla liian korkeaksi. Kasvattajan tehtävä on ymmärtää sen sanomaa ja korjata kasvupaikkaa. Unikkoni näyttivät minulle, että täysin toivottoman näköisistä, sisällä alkunsa saaneista taimista voi ulkoilmassa kasvaa upeita, parhaillaan kukannuppuja kasvattelevia unikkoyksilöitä. Hartaasti odotan niiden avautumista täyteen kauneuteensa.

Koronakevääni ahdistava ote lieventyi merkittävästi, kun sain elää sitä tässä kasvamisen ihmeen pienoisvaltakunnassa.

Helvi Ahvenainen

***********************************

Kirjoittaja on Brahean Kriivareiden jäsen.