Totuuden Henki

Ikäiseni 1960-luvun alussa kansakoulun aloittaneet muistanevat tämän virren. Aamuisin aloitimme koulutyömme laulamalla, nätisti pulpetin vierellä seisten: ”Totuuden Henki, johda sinä meitä...”.  Muistan sen vilpittömän ja kirkasotsaisenkin tunnelman. Siitä tuli hyvän, jopa pyhän kosketus mieleen ja kehoon, joka oli jo silloin saanut melkoiset,  äsittämättömät kolhut. Mutta sisäinen päätös oli, että teen juuri niin kuin käsketään.

Viimeaikaisissa yhteiskunnallisissa tapahtumisissa, uutisoinnissa ja mielipiteiden ilmaisuissa voin sanoa asioita seuranneena, että ”Totuuden Henki” on heitetty arvoasteikolla alimmaiseksi. Kuulemme ja näemme kinaa, vihapuhetta, uhkailua, manipulointia, valeuutisia, vääristelyä, pilkkaa, leimaamista, pahoinvointia, uhkaa, pelkoa ja ahdistusta. Tuo kaikki on kiihtynyt entisestään nyt koronaepidemian aikana. Kiireen vilkkaa luodaan viholliskuvia milloin mistäkin tai kenestäkin. Ehkä on niin, että oma hätä, epävarmuus ja ahdistus projisoidaan johonkin ”toiseen”, johonkin muukalaisuuteen, jonka koetaan uhkaavan omaa olemassaoloa. Näkyy olevan tarvetta syyttää kaikesta ”muita”, joihin itse tai oma viiteryhmä ei kuulu tai joita ei henkilökohtaisesti tunneta.

Mitä tälle voimme tehdä? Voimme itse pitäytyä tasaveroisuuden, inhimillisen, yhteisymmärryksen, arvostuksen, varmistetun tiedon ja rakentavan dialogin suuntaan. Tie on hidas, mutta ainoa keino aitoon vuoropuheluun ja kaikentasoisten konfliktien välttämiseen.
”Totuuden Henki, johda sinä meitä etsiessämme valkeuden teitä. Työtämme ohjaa, meitä älä heitä. Tietomme siunaa.”
Juuri nyt luomakunta alkaa valmistautua vähitellen uudelleen syntymiseen. Ja koko ihmiskunta on yhteisen hädän ääressä. Tarvitsemme toivoa. Meille ihmisillekin avautuu mahdollisuus uuden rakentamiseen ja rakentumiseen. ”Kaikessa näytä käsiala Luojan, mahtavan, viisaan, kaiken hyvän suojan. Armosi anna meille osaksemme, uudista meidät.”

Anne Kaarina Keronen

********************

Kirjoittaja on Brahean Kriivareiden jäsen.