Lieksan Lehden kesälehti: Täällä saa tarttua maailman kahvaan

Maakunnan parhaita munkkeja tai sydämellisesti syötäväksi leivottuja pusuja saa nauttia maailmassa vain yhdessä baarissa. Pelkästään niiden takia kannattaa poiketa Lieksan Nurmijärvelle.

Nurmijärven elämän liekki palaa vahvana kyläbaarissa. Annukan Kahvila on oikeammin kuppila A-oikeuksin, aito kyläbaari, joka on avoinna ympäri vuoden. Ja sellaisena outolintu keskellä erämaata.

Kyläbaarin pöydissä soriseva puhe tarttuu mielellään maailman kahvaan, koettaa käännellä asioita kohdilleen. Kansan paikallisparlamenttiin kuuluu osallistua kaikkien vähänkään joutavien. Pieni kylä ei silti yksin kahvilaa kannata, tarvitaan muitakin pysähtymään kohdalle.

– Kun tuli sähköpostissa, että Metsähallitus lopettaa Änäkäisen kalastuskohteen, minusta ihan tuntu kuin olis joku tuttu kuollut. Se on ollut niin vahvana osana tässä aina. On vuokrattu veneitä sinne, tästä kalaan menijät osti luvat ja aina kahvittelivat, evästäkin ostivat mukaan. Myin satoja lupia sinne joka kesä, kertoo kahvilayrittäjä Annukka Kaltiainen.

– Mutta eihän se Änäkäinen järvenä mihinkään häviä. Pystyy siellä käymään tulilla ja retkeilemään Karhunpolulla, kalastamaankin, edelleen. Eikä niitä kaikkia lohia ole saatu pois, maaliskuussa vielä istuttivat, vinkkaa Kaltiainen niille, joita pelkällä kalastonhoitomaksulla kirjolohen saaminen saattaisi kiinnostaa.

Lähipöydässä kahvitteleva enolainen Jorma Ikonen höristää korviaan.

– Arveltiin kait tehdä patikkaretki Aittokoskelle, mutta taitaapa tulla nyt lähtö Änäkäiselle kokeilemaan kirjolohta, erämieheksi tunnustautuva Jorma tokaisee vaimolleen ja alkaa kiirehtiä kuppiaan tyhjäksi.

Maakunnan parhaat

Sanomalehti Karjalainen valitsi vastikään Annukan Kahvilan munkit makutestissään maakunnan parhaiksi. Yrittäjä-leipurimestari on vieläkin voitostaan hiukan hämillään.

– Miten voi olla, nää munkithan on ihan yksinkertaisia tehdä. Siinähän on vaan niinkun perusjutut. Samat ainekset ne varmaan kaikilla on, Kaltiainen nauraa asialle.

Munkit ja muutkin leivonnaiset on täällä ehdottomasti tehtävä aikaisin aamulla, taikinasta viimeistelyyn asti itse, suurella huolellisuudella ja sydämellä. Puolivalmisteita tai pakasteita ei tässä baarissa suvaita.

Sitten Kaltiaisella välähtää. Resepti ei sinällään ole salaisuus, mutta ehkä maakunnan parhaiksi rankattujen munkkien juju löytyykin kunnon sitkosta ja löysähköstä taikinasta.

– Tarttee vaan pyörittää sitä taikinaa kupissa tarpeeksi kauan. Ja kookosrasvassa paistaa. Suolat ja sokerit hyvässä suhteessa, vähän voita, niin hyvä tulee, Kaltiainen selvittelee makuasioita.

Hetken päästä Tampereen murre soljuu karjalaisen vaaramaiseman keskellä kyläbaarissa. Kehuja Annukalle tulvii tällä kertaa Vesilahden Narvasta tulleilta naisilta, tasapuolisesti sekä korvapuusteille että pusuille.

Onnellisesti naimisissa

Annukka Kaltiaisella riittää työtä aamusta iltaan. Oma koti on vain yhden oven päässä, kahvilan takahuoneessa. Baarin päivärytmissä ja aikatauluissa pysyminen ovat hyviä haasteita, joihin sitoutuminen luo yksinyrittäjän elämänsykkeen.

Sosiaalinen puoli elämästä tulee luontevasti hoidettua. Kaltiainen vaihtaa kuulumisia ja saa nauraa paljon päivän mittaan. Hän istahtaa usein pöytään juttelemaan tuttujen ja tutuiksi kohtsiltään tulossa olevien asiakkaidensa seuraan.

Lisää virtaa on välillä ladattava. Saatava hetki ikiomaa, jakamatonta aikaa.

– Yhdellä ystävällä on tässä lähellä paikka, jota saan käyttää, oon sitten talonmiehenä samalla. Meen välillä sinne, rentoudun, saunon ja uin siellä pitkälle iltaan.

Miestä Kaltiaisella ei ole, mutta ei hän mene vannomaan, etteikö vielä joskus.

– Jos se oikee tuosta ovesta tulis sisään, niin heti tietäis. Vaan eipä tuo vielä ole tullut.

– Käyn muuallakin ja silmät auki, tansseissakin, silloin kun jaksan. Mutta kun sitä on naimisissa tämän baarin kanssa. Ja edelleen onnellisesti naimisissa. Emme ole baarin kanssa eroamassa, vaikka kylillä mitä puhuttais, Kaltiainen leikkaa sitkeiden huhujen siipiä.