Julkaistu 
Martti Heikkinen

Vuonislahden kylälehdellä merkkivuosi

Riitta Turunen selasi lehden uusinta julkaisua Vuonislahden kylätalolla viime tiistaina. Anu Penttinen Riitta Turunen selasi lehden uusinta julkaisua Vuonislahden kylätalolla viime tiistaina.

Lieksan Vuonislahden kylän oman lehden 25. vuosikerta käynnistyi tammikuussa ilmestyneellä julkaisulla.

- Onhan tämä ennenkuulumatonta. En usko, että maakunnassa on monta vastaavanlaista kylää, joka systemaattisesti julkaisee omaa lehteä. Tuskin on koko Suomessakaan, sanoo lehteä sen alusta lähtien toimittanut Reino Kuivalainen.

Osuuskunta Vuonis julkaisi ensimmäisen Vuonislahti-lehden vuonna 1997. Kaksivärinen esikoisnumero oli kahdeksansivuinen ja sitä painettiin yhteensä 700 kappaletta.

- Ensimmäisessä lehdessä oli silloisen kyläpäällikkö Tapio Tormulaisen pääkirjoitus. Mielenkiintoinen aihe oli myös kyläpoliisi Markku Taskisen toiminta. Kyläpoliisi oli sellainen hetken huraus poliisitoiminnassa. Lehdessä käsiteltiin myös valtakunnallista maaseudun naisten yrittäjäohjelmaa ja Oma Oksa -kurssitusta. Lehden kuvituksesta vastasivat pääosaltaan kyläkoulun oppilaiden piirrokset, Kuivalainen muistelee.

Vuonislahti-lehti syntyi aikanaan tarpeesta kehittää Vuonislahden alueen matkailumainontaa.

- Tuolloin matkailuesitteiden tekeminen oli kallista ja koettiin, etteivät ne vastaa tarkoitusta niin kuin pitäisi. Vaikka Vuonislahti on pieni kylä, lehteen ryhdyttiin kokoamaan matkailu-uutisten lisäksi paikallisia kylätarinoita ja kaikkea olennaista mikä vaikuttaa kyläelämään, Kuivalainen selvittää.

Viime vuosina lehteä on julkaistu kolmesti vuodessa. Painosmäärä vaihtelee 1 500–3 000 irtonumeron välillä.

- Pyrimme siihen, ettei lehti jää kertaluettavaksi. Jokaisessa lehdessä on tietoa tulevista kylätapahtumista matkailijoille siihen saakka, kunnes seuraava lehti jälleen ilmestyy.

Lehden taitto- ja painotyö teetetään ammattilaisilla Liperissä. Muu sisältö syntyy talkooporukan yhteistyönä.

- Julkaisukuluja katetaan ilmoitustuloilla. Tarinapulaa ei ole koskaan ollut. Aina on löytynyt muutamia vakiokirjoittajia itseni lisäksi. Ilman ahkeria talkoolaisia ei lehteäkään tulisi, Kuivalainen korostaa.

Lisää aiheesta Lieksan Lehdessä 9.2.

Kommentoi

Hae sivuilta