Lieksanjoki on sukeltajien aarreaitta: Katso, mitä kaikkea joen pohjasta on löytynyt TILAAJILLE

Lieksanjoen pohjahiekka kätkee sisälleen paljon historiaa. Niin maailmanlaajuista, valtakunnallista, paikkakuntakohtaista kuin yksittäisten ihmistenkin tarinoita. - Väkisinkin sitä miettii, että mikähän asia on saanut viskaamaan tämän jokeen, pohtii Lieksan Sukeltajien Ville Puumalainen ja katselee joenpohjasta löytynyttä Suomen Valkoisen Ruusun ritarikunnan hopeista ansioristiä. Eniten joen pohjassa on lasia ja polkupyöriä. Myös golfpalloja ja jääkiekkoja löytyy paljon. - Siinä Kaarisillan keskipilarin kohdalla on semmoinen läjä polkupyöriä, että olipa merkki mikä tahansa, sieltä varmasti löytyy, Puumalainen virnistää. Kaarisillan kohdalla on myös vanhoja mustavalkeita rekisterilaattoja paketeissa. - Lie nimismies ne sinne nakannut, kun nuo laatat poistui käytöstä, Puumalainen arvelee. Esimerkiksi jigejä ei ole sukeltajien tarvinnut hyvään tovin kaupasta ostaa. Niitä löytyy joenpohjasta yllin kyllin. - Kirkkorannassa on 11 metrin monttu, jonka reunalla on puita poikittain, niihin näkyy jigit jäävän. On siellä hevoskärrytkin ja nekin on täynnä jigejä. Viime kesänä Hartwall haki vanhinta Suomesta löytyvää tehtaan olutpulloa. - Sitähän sitä sitten etsittiin, hymähtää Eero Hiltunen. Vanhin joenpohjasta löytynyt Hartwallin olutpullo oli vuodelta 1968. Jostain päin Suomea löytyi pari vuotta vanhempi ja voitto meni sivu suun. - Varmasti joessa sellainenkin olisi ollut, kun vaan olisi kohdalle sattunut, Puumalainen sanoo. Pimeyden keskellä Lieksanjoki on keskeltä syvä ja sen pohjassa on pimeää. - Siinä pitää aina sukeltaa ylävirtaan päin, niin virta vie sen pohjan pöllyn pois, Ville Puumalainen sanoo. Kun Lieksanjoessa mennään kolmea metriä syvemmälle, vallitsee täysi pimeys. - Kolmessa metrissä pinta näkyy semmoisena punertavana ja viidessä metrissä ei näy enää pintaakaan. Lampun kanssa on sukellettava ja tasapainottava itsensä niin, että pohjatuntuma on koko ajan ja syvyysmittarista seurattava, missä mennään. Vaikka Lieksajoessa on virtausta ja pohjalla on säkkipimeää, on joki silti Ville Puumalaisen ja Eero Hiltusen mielestä paras sukelluskohde Lieksassa, se on lähellä ja nopea käydä. Parasta sukeltamisessa on Hiltusen mukaan löytöjen tekeminen. - Lammissa on toki hyvät olosuhteet sukeltaa, mutta kun niistä ei löydä mitään, niin se ei ole jännää. Joessa ei ikinä tiedä, mitä siellä tulee vastaan. Ihan tyhjiä ei lammetkaan toki ole. Puumalainen on muun muassa nostanut Varsilammesta toisen maailmansodan aikaisen pyssyn. Sarjanumero siitä on kulunut pois, mutta tukkiin kaiverrettu x on selvästi näkyvissä. - Liekö tuolla sitten kymmenen vihollista ampunut ja siitä merkin tehnyt, Puumalainen pohtii. Kolikoita, ankkureita Puustellin ja meijerin kohdalla on kummallakin rannalla akanvirta, mikä kerää juuri tuohon kohtaan monenmoista virran vietäväksi päätynyttä. Meijerin rannasta on muun muassa löytynyt savisia esineitä, joiden Ville Puumalainen arvelee olevan kenties korkkeja. Varmuutta niiden käyttötarkoituksesta ei ole. Vaikka joenpohja on täynnä tavaraa, ei niitä harjaantumaton silmä muran seasta erota. - Pohjassa olevat esineet ovat hiekan peitossa ja pitää osata erottaa erilaisia pinnan muotoja. Kaikki ei siihen välttämättä opi, Puumalainen toteaa. Löytöjä hänelle on kertynyt 22 sukellusvuoden aikana niin paljon, ettei niistä enää tule pidettyä lukua. - Kuokka-ankkureita, kolikoita, sormuksia, veneen ropelleja, Arabian astioita. Ei niitä edes kaikkia muista, Puumalainen sanoo. Jotakin pitäisi vielä Lieksan vesistä kuitenkin löytää. - Panssarivaunun kun löytäisi, Eero Hiltunen paljastaa haaveensa. Mustaruutiaseen kuula 2000-luvun alussa Ville Puumalaisen eteen sattui Lieksanjoen pohjassa Kaarisillan keskipilarin kohdalla pyöreä, halkaisijaltaan noin kolme senttimetriä oleva kivikuula. Hän poimi sen talteen mielenkiinnosta. Kun toinen samanlainen kuula löytyi tänä kevään Koulukadun päästä läheltä rantaa, asia alkoikin kiinnostaa jo enemmän. - Tuli mieleen, että olisiko nuo lunttupyssyihin tehtyjä kuulia. En keksi niille muutakaan selitystä, Puumalainen tuumaa. Pielisen museon museonjohtaja Mikko Kero vahvistaa Puumalaisen epäilyn. - Keskiaikaisissa mustaruutiaseissa käytettiin tuon tyyppisiä kuulia. Aseet olivat käytössä 1800-luvun alkupuolelle saakka. Mustaruutiaseen kantama oli Keron mukaan 1-2 kilometrin luokkaa. Hän arvelee, että aseita on saatettu tarvita nykyisen Brahean kaupunginosan alueella sijainneen Brahean linnoituksen puolustukseen. Hirsilinnoitus ajoittuu Pietari Brahen aikaan eli 1650-luvun jälkeiselle ajalla. - Lieksan jokivarressa on ollut asustusta hyvän tovin ja siellä on eri kerrostumia. Joki on se muisti, johon jää jälkiä eri aikakausista, Kero sanoo.

Lieksanjoki on sukeltajien aarreaitta: Katso, mitä kaikkea joen pohjasta on löytynyt TILAAJILLE

Hae sivuilta

Uusimmat

Laakkonen Yhtiöt

PUNAMUSTA MEDIA OYJ

MEDIALIIKETOIMINTA

NÄKYVYYS- JA PAINOLIIKETOIMINTA

KAUPPAHUONE LAAKKONEN OY

AUTOTOIMIALA

AUTOKIINTEISTÖT LAAKKONEN OY

MUUT

Lieksan Lehti

Ota yhteyttä

Laskutusosoitteet