Helpoin tapa tarkkailla lintuja talvella on laittaa niille ruokinta –Vieraaksi voi saada vaikkapa pähkinänakkelin tai puukiipijän
Mari Suonio tarjosi uteliaalle pähkinänakkelille pähkinöitä. Kuva: Varpu Strengell
Lieksan Lehden ja Ylä-Karjalan talvilehti:
Jostain kuuluu pieni tirskahdus. Hetken kuluttua harmaa-musta-valkoinen tiaisenkokoinen lintu tikarimaisine nokkineen pyrähtää metsän laidassa olevan lintulaudan päälle. Pähkinänakkeli.
Mari Suonio ottaa käteensä pähkinöitä ja houkuttelee lintua lähemmäksi. Peloton pähkinänakkeli on aiemmin käynyt nappaamassa herkkuja Suonion kädeltä, mutta tyytyy tällä kertaa istahtamaan muutaman senttimetrin päähän ja nappaa suuhunsa ruokaa lintulaudan päältä. Sitten se lehahtaa ruokinnalle tulevien tiaisten tieltä oksistoon piilottelemaan saalistaan.
Maassakin käy kuhina, kun keltasirkut napsivat siemeniä suuhunsa. Siellä täällä kahisevat harakoitten siipisulat ja jokunen oravakin vipeltää pitikin kuusten runkoja.
Suonio ottaa kiikarit ja kääntää katseensa läheiseen koivikkoon.
– Eilen tuolla oli puukiipijä, mutta nyt sitä ei näy, hän toteaa.
Lähiluonnossa liikkuen
Mari Suonio harrastaa lintujen tarkkailua tyttärensä Ella Suonion kanssa. Vaikka linnut kiinnostavat, sillä lailla bongareita he eivät ole, että lähtisivät ajamaan satoja kilometrejä nähdäkseen jonkin harvinaisuuden.
– Sellainen ei ole kovin ekologistakaan. Käymme mieluummin erilaisilla opastetuilla retkillä katselemassa lintuja tai tarkkailemme niitä lähiluonnossa liikkuen, Mari Suonio sanoo.
Yhdessä he ovat kiertäneet muun muassa Pohjois-Karjalan ja Kainuun lintutorneja ja käyneet opastetuilla linturetkillä Lapissa ja Finnmarkissa. Pari kertaa on myös seuraamassa Arktikaa (arktisten lintujen muutto).
Kiikarit kulkevat aina mukana ja kummallakin on myös lintujen tarkkailuun sopiva kaukoputki. Ne avaavat lintujen maailmaa aivan uudella tavalla.
– Putki on kyllä lisännyt lintujen havainnointia ihan uudelle tasolle. Kun ensin katsoo vaikkapa Reposuolle, ei siellä näy mitään. Mutta kun katsoo putkella, alkaa näkyä aika paljon enemmän, Mari Suonio sanoo.
Helppo harrastus
Lintujen tarkkailijat heräävät viimeistään keväällä, kun muuttolinnut alkavat saapua. Lajikirjo on kesäisin runsas, mutta myös talvella riittää mielenkiintoista nähtävää ja vieläpä pienellä vaivalla.
– Helpoin tapa tarkkailla lintuja talvella on laittaa niille ruokinta, Mari Suonio sanoo.
Mitä enemmän lajeja tunnistaa, sitä enemmän lintuja näkee, oppii havainnoimaan ja tuntee lintujen tapoja.
– Jos esimerkiksi näkee pikkulintujen hätäisenä pyrähtelevän parvissa, siellä tapahtuu silloin jotain mielenkiintoista. Yleensä lähistöllä on silloin petolintu. Pari päivää sitten seurasin, kun kanahaukka yritti ottaa kyyhkyä kiinni. Jäi tosin sillä kertaa ilman ateriaa, Suonio kertoo.
Hän on tarkkaillut lintuja lapsesta lähtien.
– Olen aina tykännyt liikkua luonnossa. Lintuja oli helppo alkaa seurailla, niitä kuitenkin näkee enemmän kuin nisäkkäitä. Siitä se ehkä lähti.
Tytär innostui mukaan Lieksan Luonnonystävien retkiltä. Kun mukana retkillä on asiaan perehtyneitä oppaita, oppii itsekin uutta.
(Juttu jatkuu kuvien jälkeen)
Riekko ja nakkeli
Lähiluonnossakin voi tavata erikoisempia lajeja, kuten Lieksan kirkon lähellä pähkinänakkelin ja puukiipijän. Lieksan keskustassa on tätä talvea viettänyt myös mustakaularastas.
Tuomisina ruokinnalle Mari Suoniolla on tällä kertaa pähkinöitä ja itse tehtyjä talisiemenkiekkoja.
– Näissä on kookosrasvaa, luomurypsiöljyä ja siemensekoitusta. Keltasirkuille olen omaan pihaan laittanut kauraa ja tikkoja varten yrittänyt löytää kaupoista talirasvaa.
Omia suosikkeja lintumaailmassa ovat juurikin pähkinänakkeli ja riekko.
– Riekko on lintumaailman selviytyjä, aivan ihan käkättäjä. Nakkelista taas tuli suosikki, kun pääsin työpaikan lähellä seuraamaan sen pesintää.
Yhtenä tavoitteena Mari ja Ella Suoniolla on oppia tunnistamaan lintuja jo laulusta lintuja laulusta.
– Yleisimmät tunnen jo, mutta vielä ei olla sillä tasolla, että kun tirskahtaa yläilmassa, tietäisin heti mikä lintu on kyseessä, Mari Suonio sanoo.
Apuna äänten tunnistamisessa toimivat kännykkäsovellukset Muuttolintujen kevät ja BirdNET.
– Niiden avulla tunnistettiin muun muassa kuhankeittäjä Reposuon luontotornin läheltä, Ella ja Mari Suonio kertovat.
